Tervetuloa tukemaan Suomen pelimuseota. Tämä sivu on pitkä, koska meillä on paljon kerrottavaa.
Jos olet jo päättänyt tukea museota, toimi näin:
1. Valitse oikealta haluamasi pääsylipputuote ja lisäedut
2. Suorita maksu
3. Kerro kavereillesi ja jaa tätä sivua Facebookissa, Twitterissä ja vaikka IRCissä!
4. Rahoittajana olet tervetullut museoon jo joulukuussa 2016 – muulle yleisölle se avautuu tammikuussa 2017.
Jos haluat lukea enemmän hankkeen taustoista ja siitä, mihin rahat käytetään, lue eteenpäin – tämä sivu todennäköisesti vastaa kysymykseesi.
Miksi peleille tarvitaan museo?
Ensimmäinen suomalainen kaupallinen tietokonepeli, Raimo Suonion ohjelmoima Chesmac, julkaistiin vuonna 1979. Vuonna 2015 suomalainen peliteollisuus on käsite jopa maailman mittakaavassa. Tähän väliin mahtuu lukemattomia upeita tarinoita niin yksittäisistä ihmisistä kuin yrityksistä. Suuria menestyksiä ja jo lähes unohtuneita epäonnistumisia, joista kuitenkin voidaan oppia paljon.
Kaikki nämä tarinat ovat osa suomalaisen pelaamisen historiaa ja ne ansaitsevat arvoisensa puitteet. Oikea aika taltioinnille ja esittelylle on juuri nyt, kun materiaalia on vielä löydettävissä ja Suomen pelivallankumouksen käynnistäjät muistavat asiat tuoreina.
Kampanjan tavoitteena on perustaa Tampereelle, museokeskus Vapriikkiin, pysyvä Suomen pelimuseo, jonka ensimmäisen näyttelyn rakentamiseen haemme joukkorahoitusta. Näyttelylle on alustavasti varattu noin 400 neliön tilat. Jos museo toteutuu suunnitellusti, se avaa ovensa yleisölle tammikuussa 2017. Tällöin siitä tulee Suomen ensimmäinen pelaamiseen keskittyvä museo ja yksi harvoista koko maailmassa.
Joukkorahoituskampanjan tukijoille museo avautuu jo joulukuussa 2016! Tukemalla hanketta pääset siis tutustumaan museoon ennen muita.
Millainen museosta tulee?
Suomen pelimuseo kertoo, mistä digitaalinen pelaaminen Suomessa alkoi, miten se kehittyi vuosien saatossa ja miten se päätyi nykyiseen asemaansa. Ensimmäisistä suomalaisista lautapeleistä siirrytään mikrotietokoneiden ja pelikonsolien esiinmarssin myötä tutkimaan, miten pelit valloittivat ensin baarien ja huoltoasemien nurkat, sitten hiljalleen kodin jokaisen huoneen ja lopulta matkapuhelimet. Oman osansa saavat sekä 1980-luvun pioneerit, jotka laativat pelinsä itse ja saivat jopa kansainvälisiä julkaisusopimuksia, että myöhemmin syntyneet oikeat pelitalommekin. Mukaan pääsevät myös demoskene, joka on synnyttänyt useita pelialan menestystarinoita, sekä maineikkaat (ja myös pahamaineiset) suomalaiset shareware-pelit.
Suomen pelimuseon tärkeä osa on elämyksellisyys: museon kävijät saavat kokeilla esillä olevia pelejä niiden oikeissa ympäristöissä. Jokaista aikakautta havainnollistetaan pelattavilla esimerkeillä, jotka sijoitetaan aikakauden mukaisiin näyttelytiloihin. Museoon syntyy mm. pelihalli, jossa kokeiltavana on peliautomaatteja jopa 1970-luvun elektromekaanisista laitteista alkaen, ja peliharrastajien huoneita eri vuosikymmeniltä.
Tämän lisäksi haluamme tehdä Suomen pelimuseosta kohtaamispaikan, jossa pelialan menneisyys ja nykyisyys voivat lyödä kättä. Se tarjoaa tilat seminaareille, pelimaratoneille, erilaisille harrastajakokoontumisille, elektroniselle urheilulle ja vaikkapa game jameille, joissa synnytetään uusia pelejä lyhyessä ajassa. Haluamme luoda paikan, johon kaikkien peleistä kiinnostuneiden on helppo tulla ja jonka ilmapiiri ruokkii myös uusien peli-ideoiden synnyttämistä.
Onko Suomen pelimuseo vain digitaalisten pelien museo?
Pelaamisen kenttä on niin laaja, että aivan kaikkea ei ole mahdollista käsitellä yhden näyttelyn puitteissa. Vaikka museon pääpaino on digitaalisissa peleissä, emme unohda lauta- ja roolipelejä. Tampereen museoiden kokoelmissa on mm. ainutlaatuinen Suomen sisällissotaan perustuva Punaisten ja valkoisten taistelu Suomessa 1918 -lautapeli, joka julkaistiin jouluksi 1918, ja runsaasti suomalaiseen Miekka ja Magia -roolipeliin liittyviä esineitä. Ne, kuten myös kuuluisa suomalainen radioroolipeli Lohikäärmepuu, saavat oman paikkansa museossa.
Lautapelien ja digitaalisten pelien historia on monilta osin kietoutunut yhteen. Ensimmäinen kaupallinen peli Chesmac oli sovitus shakista vaatimattomalle Telmac TMC-1800 -tietokoneelle. Kari Mannerlan vuonna 1951 suunnittelema Afrikan tähti taas sovitettiin Commodore 64 -kotitietokoneelle vuonna 1985. Lukuisten suomalaisten pelintekijöiden taustalla on lautapeli- ja roolipeliharrastus, ja etenkin digitaalisten roolipelien säännöt ovat usein kotoisin kynällä ja paperilla pelattavista peleistä.
Miksi tarvitsemme joukkorahoitusta?
Meillä on jo käytössämme laaja esineistö, jolla voimme kertoa suomalaisen pelaamisen historiasta. Avoimen Tampereen tuki ja Tampereen kaupungin museopalveluiden oma rahoitusosuus takaavat, että Vapriikkiin saadaan joka tapauksessa pelikulttuuria esittelevä perinteinen näyttely. Haluamme kuitenkin rakentaa jotakin enemmän. On tärkeää, että kävijät pääsevät pelaamaan pelejä ja katsomaan niistä kertovaa materiaalia – näkemään ne liikkeessä. Vuorovaikutteisuus ja elämykset ovat tärkeä osa Suomen pelimuseota.
Joukkorahoituksen 50 000 euron minimitavoitteen täyttyminen mahdollistaa sen, että museossa on katseltavan lisäksi myös pelattavaa. Jos minimitavoite täyttyy, voimme rakentaa museon jokaiseen osaan pelipisteitä, joissa on esillä pelejä eri aikakausilta. Näiden jopa 40 vuotta vanhojen laitteiden pelikuntoon saattaminen ja niiden ylläpitäminen on vaativaa työtä, johon tarvitaan ammattitaitoa, varaosia, näyttöjä, peliohjaimia ja sitä kautta rahaa. Museotyön näkökulmasta tällaisen näyttelyn kokoaminen, esineistön käsittely, tutkimustyö ja aineiston laadukas esillepano vievät paljon työtunteja.
Yhtä tärkeä tavoite on, että haluamme osoittaa hankkeelle olevan todellista tilausta. Museomaailmassa ajanjaksot ovat pitkiä ja työmäärä loputon. Digitaalinen historiamme taltioiminen on haasteellista ja se häviää nopeasti, ellei työtä päästä aloittamaan ajoissa. Kansainvälisestikin asiat ovat vasta lähtökuopissa. On aika toimia. Jos myymme satoja tai jopa tuhansia lippuja etukäteen, on helppo osoittaa, miksi museo tarvitaan nyt.
Tampereen kaupunki on ollut hanketta kohtaan erittäin myötämielinen ja tukenut sitä jo monin tavoin. Nykyisessä taloustilanteessa se ei kuitenkaan pysty vastaamaan näin vaativan näyttelyn rakentamiskustannuksista kokonaisuudessaan. Siksi olemme valmiita kokeilemaan tätä uudenlaista rahoitusmallia.
Miksi juuri me voimme toteuttaa Suomen pelimuseon?
Mediamuseo Rupriikki tallettaa jo nyt aktiivisesti suomalaista pelikulttuuria. Kuten Rupriikki, voi myös Suomen pelimuseo hyödyntää Tampereen kaupungin museopalveluiden tutkijoiden ja kokoelma- ja konservointityöntekijöiden asiantuntemusta museon toteutuksen tukena. Tammerkosken partaalla kansallismaisemassa toimiva museokeskus Vapriikki tarjoaa museolle upeat puitteet lyhyen kävelymatkan päässä kaupungin keskustasta ja rautatieasemalta. Lähistöllä on myös sadoittain pysäköintipaikkoja. Samalla pääsymaksulla Vapriikki tarjoaa jatkuvasti yli kymmenen näyttelyä, joissa katsottavaa riittää koko päiväksi.
Sijoittuminen Vapriikkiin ja Tampereen kaupungin museopalveluiden alaisuuteen varmistaa, että Suomen pelimuseosta tulee oikea instituutio ja vierailukohde, ei vain näyttely, joka on auki tilauksesta. Vapriikki tarjoaa valmiin infrastruktuurin lipunmyynnistä opastuksiin ja ravintolaan, museopalveluiden asiantuntemus taas varmistaa, että näyttely rakennetaan ammattitaitoisesti ja parhaiden kansainvälisten standardien mukaisesti.
Pelikonepeijoonit on kolmen harrastajan yhteenliittymä, joka on taltioinut suomalaista pelihistoriaa jo vuodesta 1999 alkaen. Yhteisön jäsenten oma keräilyhistoria ulottuu tätäkin kauemmas, aina 1990-luvun alkuun. Pelikonepeijoonit harrastivat laitteiden keräilyä jo silloin, kun kukaan muu ei sitä vielä Suomessa tehnyt, ja kokoelman suuruus tarjoaa museolle erinomaisen esineistön. Pelikonepeijooneiden ja Mediamuseo Rupriikin järjestämä näyttely Taiderakennus TR1:ssä vuonna 2008 keräsi parissa viikossa tuhansia kävijöitä.
Pelikonepeijoonit luovuttavat koko satoja laitteita ja tuhansia pelejä sisältävän kokoelmansa Suomen pelimuseon näyttelyiden käyttöön. Laitteet ovat vierailijoiden tutustuttavissa ja mahdollisuuksien mukaan myös kokeiltavissa.
Tampereen yliopisto edustaa pelitutkimuksen huippua Suomessa. Yliopiston tutkijoiden asiantuntemus auttaa tuomaan näyttelyyn laajempaa näkemystä, ja museo sekä sen näyttelyt toimivat myös tärkeänä opintokohteena pelitutkimuksen opiskelijoille.
Myös yliopisto ja Mediamuseo Rupriikki ovat aiemmin toteuttaneet yhteisiä hankkeita, kuten vuonna 2012 pelinäyttelyn ”Suomalaiset pelit silloin ja nyt”. Tämä suosittu näyttely kokosi yhteen suomalaisia lautapelejä ja digitaalisia pelejä liki sadan vuoden ajalta.
Lisäksi kampanjaa ovat tukemassa lukemattomat muut tahot, kuten Pelit-lehti (www.pelit.fi), joka on toiminut suomalaisen pelaamisen äänenkannattajana jo vuodesta 1992, pelisivustot Dome.fi ja V2.fi, tietokonekulttuurin erikoislehti Skrolli sekä useat suomalaiset pelialan yritykset. Avoin Tampere -ohjelma on jo tukenut hankkeen valmistelua rahallisesti.
Miten rahat käytetään? Entä jos minimitavoite ylittyy?
Joukkorahoituksella kerätyt varat käytetään ennen kaikkea näyttelyn vuorovaikutteisuuden rakentamiseen. Voimme mm. kunnostaa useita historiallisesti merkittäviä peliautomaatteja kävijöiden pelattavaksi ja rakentaa pelipisteitä, joissa menneiden vuosien pelejä pääsee kokemaan aikakauteen sopivissa ympäristöissä.
Jo 50 000 euron minimitavoitteen täyttyminen takaa, että museosta tulee kävijöilleen ainutlaatuinen kokemus. Jos se ylitetään, voimme parantaa kävijäkokemusta panostamalla laajempaan tutkimustyöhön, luoviin näyttelyrakenteisiin ja elämyksellisyyteen.
Minimitavoitteen ylittyminen näkyy selvimmin siinä, että voimme lisätä kävijöiden käyttöön historiallisesti kiinnostavia laitteita, joiden entisöinti/rakentaminen ja luotettavaan pelikuntoon saattaminen sekä ylläpitäminen on kallista. Välitavoitteen kohdalla mainitun kohokohdan lisäksi voimme tehdä myös koko joukon muita parannuksia ja lisäyksiä.
60 000 € – Pong. Klassinen kaksi palloa ja maila -peliautomaatti käynnisti videopelien vallankumouksen USA:ssa 1970-luvun alussa, ja sen aallot löivät Suomeen asti. Pongiin perustuvia TV-pelejä myytiin täälläkin runsaasti. Pelikonepeijoonien kokoelmassa on Midwayn valmistama Winner-automaatti (1973), joka on kiertänyt Suomea tivolin matkassa. Jos tämä tavoite täyttyy, voimme kunnostaa sen museovieraiden pelattavaksi ja kerätä sekä kertoa vielä kattavammin tarinoita Pongin ja muiden videopelien saapumisesta Suomeen.
70 000 € – Twilight Zone. Flipperi oli suosituimpia kolikoilla pelattavia viihdepelejä ja TV-sarjaan pohjautuva Twilight Zone (1993) taas on pelaajien mielestä kenties paras moderni flipperi. Tämän tavoitteen täyttyessä voimme hankkia sekä itse pelin että huoltosopimuksen, jolla laite pysyy toimintakunnossa vuosikausia. Kerromme myös enemmän flippereiden historiasta Suomessa.
80 000 € – Lohikäärmepuu. Ylen Radiomafia-kanava lähetti 1990-luvulla kontaktiohjelmaa, jossa soittajat saivat seikkailla juontajien luomassa fantasiamaailmassa. Tuolloin nuoruuttaan eläneet muistavat Lohikäärmepuun ainutlaatuisen tunnelman (ja seikkailijoiden kokemat moninaiset kuolemat). Kyseessä oli myös maailman mittakaavassa ainutlaatuinen kokeilu. Tavoitteen täyttyessä voimme herättää Lohikäärmepuun henkiin uudenlaisena versiona, jota voit pelata museossa joko itse tai ystäviesi kanssa.
90 000 € – Top Landing ja Virtua Racing. Lisäämme museon pelihalliin kaksi hienoa laitetta. Top Landing (1988) on pelitilanteiden mukaan liikkuva lentosimulaattori, joka oli pitkään käytössä Puuhamaa-huvipuistossa. Siellä sijaitsi eräs Suomen viimeisiä suuria pelihalleja.
Virtua Racing (1992) taas esitteli aikalaisekseen uskomattoman sulavaa kolmiulotteista grafiikkaa, joka perustui juuri sitä varten rakennettuun piirisarjaan. Kahden pelaajan automaatti on ollut käytössä ruotsinlaivalla, joiden kyydissä moni tutustui kolikkopelien käsitteeseen.
Tavoitteen täyttyessä voimme nostaa Top Landingin jälleen siivilleen, vaihtaa Virtua Racingiin tuoreet öljyt ja kertoa monia muitakin tarinoita suomalaisten pelihallien kulta-ajalta.
100 000 € – Pelistudio museoon. Haluamme, että Suomen pelimuseo toimii linkkinä pelien historian ja nykyisyyden välillä. Tämän tavoitteen täyttyessä rakennamme museoon tilan, jota voidaan käyttää moniin eri tarkoituksiin. Pelinkehittäjät tai game jamin osallistujat voivat käyttää sitä työtilanaan ja olla samalla kosketuksissa museovieraisiin. Tilan voi myös varata käyttöön opiskelijatiimeille tai kouluryhmille, e-urheilulle tai vähemmän vakavaa LAN-pelaamista varten. Tila varustetaan niin, että paikalle tulijat voivat helposti kytkeä omat tietokoneensa sen näyttöihin ja muihin apuvälineisiin.
Miten voin varmistaa, että tuen juuri tätä hanketta?
Joukkorahoituksella kerätyt rahat budjetoidaan juuri Suomen pelimuseon tuloiksi. Näin varmistetaan, että ne siirtyvät kokonaisuudessaan museopalveluille hyödynnettäväksi tässä hankkeessa.
Filed under: Pelit ja pelikehitys by mikkohoo
Kommentit pois päältä artikkelissa Hamstraajat – opi venäjää helposti ja hauskasti!
