Naiset ovat usein historiallisessa fiktiossa valitettavan aliedustettuina, ja piirtäjämme aikovat todistaa, että näin ei tarvitse olla. 17 piirtäjää tuottaa 15 sarjakuvaa, ja mukana on myös asiasta kertovaa asiatekstiä.

Aiheina on muunmuassa Edo-kauden Japani, noitavainot, toinen maailmansota, ja hieman fantastisemmalla puolella naiskentaurit Ugandassa ja metsänpeikot.

Tekijöinä Ainur Elmgren, Eva Eskelinen, Leppu, Miukki Kekkonen, Anayte ja Matti Delahay, Tubbs, Muura, Ella Kurki, Dawn Davis, Ered, Milla Sainio, Myrntai, multa, Joiuu, Hanna-Pirita Lehkonen, Raakel Hokkanen ja Suspu Nousiainen.

2012 Team Pärvelö julkaisi Hyi, Homoa! -sarjakuva-antologian, joka saavutti suuren suosion. Sille kyseltiin myös lesboteemaista jatko-osaa. Jatko-osa Lepakkoluola ilmestyy siis Helsingin sarjakuvafestivaaleilla, joilla on sopivasti queer-teema.

Team Pärvelö on suomalainen itsenäinen sarjakuvajulkaisija ja taideryhmä, joka on vuodesta 2008 alkaen kulkenut ympäri Suomea myymässä eri tapahtumissa. Tavoitteenamme on tehdä sellaisia sarjakuvia, joita haluaisimme nähdä enemmän markkinoilla.

Rahoittaaksemme Lepakkoluola-antologian tuottamisen ja painattamisen tarvitsemme kuitenkin Teidän apuanne. Osallistumalla Mesenaatti-joukkorahoitukseemme tuette suomalaista sarjakuvataidetta, sekä ansaitsette itsellenne mainetta, kunniaa, ja ihania palkintoja.

Minimiraha, jolla pystymme painattamaan antologian, on 1500 euroa. Tämän lisäksi haluaisimme vielä järjestää taidenäyttelyn, tehdä oheistuotteita sekä maksaa osallistujille heidän upeasta työpanoksestaan!

Kiitos!
Team Pärvelö

The second album is always the hardest. Or was it the third? Anyhow, in this day and age I think all artists and bands out there agree that financing the production of a decent album is definitely one of the hardest parts. That’s the case with Bonjouni’s next album too.

But all hope is not lost. Although our pockets are empty we have you, our dear friends and fellow music lovers. We need your help!

Don’t worry, we’re not planning to steal your cash, but just selling the awesome, magnificent, ground-breaking and extremely fabulous hit record to you in advance. We have five different special packages tailored to everyone’s needs. Buy one of the products now and you’ll receive a special copy of the album fresh from the oven before anyone else, which is sometime Autumn 2014. You’ll be the first to know the exact date.

We will use the money only for the production costs of the album. No funny business.

We sincerely thank everyone for their support in advance!

Wait a second, what the hell is Bonjouni?

Bonjouni is a band from Helsinki, Finland. Their music fuses acoustic guitar based folk and shameless pop melodies with a little bit of Scandinavian melancholy and bleak hopefulness. The debut album A Beautiful Never-Ending Nothing was released 13 April 2011.

Check out more here: http://www.bonjouni.com

Overview

How can you tell a story? What means and methods will you arm yourself with? What will happen if the story is simply set free to wander with no final destination and no medium? This project is a research on public urban environment, on storytelling and on Story as an independent, living and developing substance. We aim to create an immaterial piece of art, living in the imaginary of the urban community: a narrative, shared and experienced in the life of the polis.

The project incorporates various forms of visual, media and performing arts, implemented through a series of interconnected interventions developing in time in different real spaces with local input. Altogether they tell a story of the characters from different backgrounds meeting in Edinburgh.

The project is carried out by our team of four people: a filmmaker, a sound designer, an environmental designer and a producer. We aim to involve in our project the local community and local artists who would enrich and develop our story. As a wrap-up, we will present a documentation of the work we developed, in a form of documentary and photography exhibition.

Objectives

The main objective of the project is to create a narrative in scope of conscience of a city, experimenting with different methods and scales of storytelling and to observe the life-cycle of a certain story incorporating as many art forms as possible. Our objective is, through a series of art interventions, to tell a story to a city. A story of fictional characters that inhabit the same space as its citizens. We aim to tell people about our characters, as if they were real people we once heard about. On the other hand, we also focus on the content of our story and the artistic statement we claim through it.

Our narrative focuses on the life of the contemporary generation of immigrants and respective issues of the adaptation to a new place. Another important aim we set is making contacts for further collaboration with the local art community of Edinburgh.

The Story and Characters

Two immigrants arrive to Edinburgh, losing themselves in a foreign city for the first time. As they arrive, they try to adapt looking for a place to call home. As they explore the city, they learn about it, and start creating within it, mingling with other people on the same conditions and, at last, finding each other. The narrative starts from different directions, from the places in the world where the two characters are from. It describes their backgrounds, origins and lifestyles and eventually brings them together. Step by step, the story is being enriched by new characters and details.

The methods of visualization and narrative of the story subtly integrate all the characters and events with everyday life of the city, make them present and known in the conscience of the citizens. Each character becomes “a friend of a friend” or “someone I have heard of”. This kind of narrative is akin to a gossip or an urban legend. This story is a celebration of the multicultural world, not in a big scale, but in a minor, personal scale, a manifestation of an individual becoming bigger than the weight of his culture, becoming a citizen of the world, of finding love, passion, and friendship, while being lost and in search for himself in a strange place.

How we tell the story

We want to experiment on how to inscribe a story into the imaginarium of a social space. How can we imprint a story into the life and culture of a given population? The main objective of our work is a social intervention, aiming to reach a point where the collective mind of Edinburgh (or a part of it) has met the characters, has heard about them, knows about their existence, just as if they were real people.

A story is immaterial, it exists in mind only. The narrative does not depend on the physical devices, they only exist to manifest it, to bring the characters to life, afterwards, they live in the conscience of people, the conscience of the city. The story is imprecise, like a fable, where everyone adds details of their own, it evolves organically.

Our idea is to create several art interventions, taking place in different real-life places of Edinburgh, telling little bits of our story, developing it within time, adding new elements, evolving the life of the characters, from space to space, from day to day, into the mind and life of the city. It can be followed, it can change, it can be molded by real people. These interventions can take different form, from plastic arts to stage arts, the sole objective is to spread the story.

This concept leaves an open door to work with local artists in order to engage them in the project. The community can take part as an audience, as well as a storyteller, being welcome to write the lines of these two lives, to use new methods to spread the word, to intervene in-between the story and the social context, acting as a buffer, the intermediary between the two.

Methods and Technics

We plan to build several artistic interventions on the city, being prepared to work with different artists from Edinburgh, but also to work individually, leaving our ideas completely open to change or reinvention. Our main idea is to integrate media art in space, creating artistic installations in real living spaces. These interventions have at aim to tell stories, or simply fragments of stories, introduced through performance, video, sound, interior installations, street art and in other ways. We aim to combine our expertise in environmental design, video storytelling, sound design and art production to work with specific public spaces of Edinburgh, avoiding to be disruptive to the space, but staying discreet.

PYRO -elokuva on vahva kertomus palokuntalaisuudesta, vapaaehtoistyöstä, turvallisuudesta sekä toisten auttamisesta. Tämän fiktiivisen elokuvan tapahtumat sijoittuvat lähitulevaisuuteen, jossa taloudellinen taantuma on lamauttanut myös palo- ja pelastuslaitoksen. Yleistä turvallisuutta ylläpidetään vajaalla miehistöllä ja vapaaehtoisilla. Samaan aikaan kaupunkia uhkaa laajamittainen tuhopolttojen sarja, joka vaarantaa koko kaupungin tulevaisuuden, muistuttaen meitä palo- ja pelastuslaitoksen tärkeydestä.

PYRO -elokuvan tarkoituksena on vahvistaa osaltaan vapaaehtoispalokuntatoimintaa Suomessa sekä toimia innoittajana palokuntatoimintaan.

Elokuva tukee osaltaan Palokuntatoimintaa Suomessa 175 -vuotta -tapahtumaa. Se toteutetaan täysin talkootyönä ja yhteistyössä Turun VPK:n, sekä lukuisten paikallisten yritysten kanssa. Elokuvan ensi-iltaa on kaavailtu vietettävän vuonna 2014, Teksasissa, South Texas Underground  -elokuvajuhlilla, jonka jälkeen elokuvaa tarjotaan mahdollisimman laajaan kansainväliseen levitykseen.

Tukemalla Pyroa, sinä puolestasi tuet suomalaista ja maailmanlaajuista vapaapalokuntatoimintaa!

Tervetuloa mahdollistamaan tätä hanketta. Katso miten voit rahoittaa ja mitä muuta saat vastikkeeksi – kuin tämän mahtavan leffan ja paljon tärkeän asian edistämistä.

Kiitokset,

PYRO -tiimi

Kun vanhemmat eroavat, keitä kuuluu lapsen perheeseen? Isä ja äiti? Isäpuoli? Äitipuoli? Sisko? Äitipuolen tytär? Mummo? Entä jos lapsi saisi itse päättää?

Perhealbumi on valokuvakirja suomalaisista perheistä, joita valokuvaaja Susanna Kekkonen on kuvannut kahden vuoden ajan. Kuvasarjassa eronneiden vanhempien lapset ovat koonneet kuvaan koko oman perheensä. Päätösvalta kuvan henkilöistä ja muodosta on lapsella. Hänellä, jolla sitä perheen erotilanteessa on ollut vähiten.

Perhekuvissa on ihmisiä, jotka eivät tunne toisiaan. Ihmisiä, jotka eivät puhu toisilleen. Ja ihmisiä, jotka rakastavat toisiaan. On puuttuvia isiä ja sisaruksia, joiden perheet ovat keskenään erilaisia. Kaipuuta ydinperheeseen ja onnellisia uusperheitä. Mutta voiko perheensä valita?

Kirja sai alkunsa, kun Kekkonen 34-vuotiaana selasi valokuvia omista häistään. Joukossa oli kuva, jossa hän poseerasi lapsuudenperheensä kanssa. Se oli erilainen kuin aiemmat perhepotretit. Siinä olivat kaikki hänen perheensä jäsenet: isä, äiti, sisko ja äitipuoli. Susannan vanhemmat erosivat, kun hän oli kolmevuotias. 31 vuoteen he eivät olleet kuuluneet samaan perheeseen eivätkä siksi olleet yhdessä kuvissakaan. Susannan perhettä he silti olivat koko ajan.

”Tajusin, etten ollut osannut edes kaivata perhekuvaa, jossa olisivat kaikki mukana. Sellaisen toteuttaminen tuntui ajatuksissa aivan mahdottomalta.”

Toimittaja Anna-Sofia Berner on haastatellut kuvien päähenkilöitä, ja näiden kertomukset kulkevat kirjassa perhekuvien pareina. Tarinat eivät kerro erojen syistä, vaan seurauksista sellaisina kuin lapsi ne kokee. Perhealbumi tekee näkyväksi sen, että vanhempien eron vaikutus ulottuu lasten aikuisuuteen asti. Kirjan ”lapset” ovat 5-48-vuotiaita.

Tilastojen mukaan Suomessa noin kymmenen prosenttia perheistä on uusperheitä. Luku ei kerro kaikkea. Aikuiset lapset lakkaavat virallisesti kuulumasta uusperheeseen. Eikä uusperheeksi lasketa kuin toinen lapsen mahdollisista perheistä. Se, jossa hän on kirjoilla. Perhealbumi muistuttaa, ettei perhe aina mahdu yhteen kotiin.

Tue valokuvakirjan julkaisua

Kirja ilmestyy lapsen oikeuksien päivänä, 20.11.2014. Se tarvitsee sinun tukeasi painokustannuksiin. Ala mesenaatiksi ja tue valokuvakirjan julkaisua! Olet mukana muuttamassa käsitystä perheistä totuudenmukaisemmaksi ja pääset kurkistamaan erilaisten perheiden elämään.

Kirjan kokonaisbudjetti on 12 000 euroa. Joukkorahoituksella toivomme keräävämme 8 000 euroa kirjan painokustannuksiin. Minimitavoite on 3 000 euroa.

Kuvasarjasta on tekeillä myös näyttely. Taiteen edistämiskeskus, Suomen kulttuurirahaston Uudenmaan rahasto, Journalistisen kulttuurin edistämissäätiö sekä Alli Paasikiven säätiö ovat jo mukana tukemassa projektia.

Liity joukkoon ja varmista, että saat ainutlaatuisen kirjan tämän päivän perheistä.

Ystävällisin terveisin

Susanna Kekkonen ja Anna-Sofia Berner

Miihkali and the Casters of the Universe soittaa omaperäistä ilottelevaa rytmimusiikkia, jota voisi kuvailla esimerkiksi cowboy-jatsiksi. Yhtyeen vaikutteiden kirjo yltää kuitenkin villin lännen musiikista vielä paljon pidemmälle aina reggaehen, bluesiin, rokkiin ja jopa avant-gardeen asti. Yhtyeen juttuna on taidokas soitto yhdistettynä ennakkoluulottomaan leikkimielisyyteen ja estottomiin improvisaatioihin heittäytymiseen. Musiikki on enimmäkseen instrumentaalista, laulua käytetään harkitusti.

Yhtyeen jäsenet ovat Miihkali Jaatinen (kitara), Juha Pöysä (basso) ja Juha Räsänen (rummut). Vaikka tekeillä oleva levy on yhtyeen ensimmäinen, löytyy kaikilta bändin jäseniltä laaja kokemus muusikon työstä sekä kotimaasta että kansainvälisiltä esiintymislavoilta. Yhtyeen taiteellinen johtaja Jaatinen tunnetaan muun muassa Hullut Hattuset -lastenmusiikkiyhtyeestä sekä Ice Blue Grass Bandista. Räsänen puolestaan soittaa muun muassa viime vuonna kehutun levyn julkaisseessa Helsinki-Cotonou Ensemblessa. Pöysä on soittanut Stina Girsin yhtyeessä ja kansainvälisessä improvisaatioyhtyeessä nimeltään Project K-Paz. Lisäksi kaikilta löytyy sessiomuusikon töitä laaja-alaisilta genreiltä. Sekä Jaatinen että Pöysä ovat opiskelleet Berklee College of Musicissa Yhdysvalloissa. Kyseinen koulu on yksi maailman arvostetuimmista musiikkioppilaitoksista.

LEVYN TAUSTOISTA

Miihkali Jaatinen kertoo:
Opiskelin kymmenen vuotta sitten Joensuun konservatoriossa. Tutustuin opintojeni yhteydessä Juha Räsäseen, josta muodostui hiljalleen luottorumpalini. Soitimme opiskeluaikoina lukuisissa eri kokoonpanoissa. Noilta ajoilta ovat peräisin levyn vanhimmat sävellykset, kuten Orko, Mielen muilutus ja Purjeluistelua.

Basisti Juha Pöysään puolestaan tutustuin aloittaessani opinnot Helsingin Stadia AMK:n Muusikkolinjalla syksyllä 2007. Myös Juha Räsänen oli muuttanut Helsinkiin ja perustimme pian Juhien kanssa yhteisen trion, jonka nimeksi tuli Cowboys from Helsinki (myöhemmin nimi muuttui nykyiseen muotoonsa). Harjoittelimme ahkerasti ja teimme debyyttikeikkamme Gloriassa Metropolia-klubilla jouluna 2009. Keikka oli samalla myös minun ja Juha Pöysän jäähyväiskeikka ennen kuin lähdimme opiskelemaan Bostoniin Berklee College of Musiciin.
Bostonin reissu kesti omalta osaltani puolitoista vuotta. Hioin opintojen ohessa bändimme materiaalia eri soittajien kanssa. Yhtye myös konsertoi tuolloin hieman vaihtelevilla kokoonpanoilla joitakin kertoja. Palattuani Suomeen syksyllä 2011 alkoi aktiivisempi työstö. Säännöllinen treenaaminen ja esiintymiset antoivat varmuutta ja levyttäminen alkoi tuntua ajankohtaisemmalta. Kun basisti-Juha palkittiin äänityskuluihin suunnatulla stipendillä, oli aika tarttua toimeen. Äänitykset tehtiin Porvoossa Mankku-studiolla huhti-toukokuussa 2013.

Budjettisyistä päädyin miksaamaan levyn itse. Vaikka olen opiskellut musiikkiteknologiaa, on oman levyn miksaaminen eri lailla haastavaa ja siksi siihen on mennyt aikaa reilusti. Aktiivinen miksausvaihe alkoi kesän kiireiden hellitettyä syyskuussa. Järjestin miksauksille rauhallisen ajanjakson hyvin konkreettisesti: muutin kuukauden ajaksi Outokumpuun, missä pystytin kenttätarkkaamon ystävieni kommuuniin. Jälkeenpäin ajateltuna irtiotto oli viisasta, ilman sitä miksaustyö olisi helposti jäänyt arkikiireiden jalkoihin. Syyskuun session jälkeen olen vielä kuunnellut miksauksia ja korjaillut pieniä yksityiskohtia. Nyt levyn masteroinnin aika alkaisi viimeinkin olla käsillä.

Tähän mennessä levynteko on rahoitettu sekä Juhan saamalla stipendillä että omalla työpanoksellani. Seuraavia tuotantovaiheita ei omalla työllä kuitenkaan pysty enää kuittaamaan, levyn masterointiin sekä kansien tekoon täytyy palkata osaavat ammatti-ihmiset. Lisäksi levyjen painatuskuluihin tulee menemään rahaa. Tässä kohdassa tuki olisi enemmän kuin tervetullutta.

Levy on tarkoitus julkaista maaliskuussa. Kyseessä on prosessi, joka on kestänyt kaikkinensa jo useiden vuosien ajan. Nyt ollaan lähellä loppusuoraa ja toivomme, että saamme vihdoin musiikkiamme julki ihmisten kuunneltavaksi. Oheisia vastikkeita vastaan yhtyeemme esikoislevyn valmistumista voi tukea joko pienemmällä tai isommalla summalla. Kaikki apu on arvokasta!

Singing for Lenin -lyhytelokuva sai alkunsa, kun löysin pari vuotta sitten perhearkistosta valokuvia ja muita dokumentteja 1970-luvun kommunistisesta liikkeestä. Valokuvia katsellessani huomasin, miten vieraalta tuo aika tuntui, vaikka kuvissa esiintyi paljon tuttuja ihmisiä. Tässä kokeellisessa elokuvassa katson taistolaisuutta nykyhetkestä käsin ja pohdin, miten varhaislapsuutensa 1980-luvulla elänyt ikäpolveni voisi ymmärtää aikaa, joka päättyi ennen syntymäämme ja joka edelleen jakaa mielipiteet voimakkaasti. Tuo ajanjakso kun on kuitenkin samalla niin lähellä, että se väistämättä vaikuttaa identiteetteihimme. Elokuvani käsikirjoitus pohjautuu osittain 70-luvulla opiskelijaliikkeessä mukana olleiden haastatteluihin.

Singing for Lenin toteutetaan Le Fresnoy -nimisessä nuorille taiteilijoille suunnatussa nykytaidestudiossa Ranskassa. Kuvaamme elokuvan maaliskuun lopussa Suomessa ja leikkaus ja äänisuunnittelu tehdään Le Fresnoyssa. Elokuva valmistuu kesäkuussa 2014. Le Fresnoy rahoittaa elokuvan osittain ja lisäksi olen saanut AVEK:ilta apurahan. Nämä kaksi yhdessä eivät kuitenkaan vielä ihan riitä elokuvan valmiiksi saamiseen. Tuotanto ei ole erityisen kallis, mutta olisi hienoa, ettei taiteellisissa ja teknisissä ratkaisuissa tarvitsisi tehdä isoja kompromisseja. Kuvauskaluston vuokraamiseen tarvittaisiin lisää rahoitusta ja maksaisin mielelläni mukana oleville ammattilaisille kunnolliset palkkiot tehdystä työstä.

Elokuvassa vuorottelevat nykyhetkeen sijoittuvat näytellyt kohtaukset ja arkistomateriaali. Se kuvaa yhden päivän aamusta iltaan vanhalla kesämökillä. Henkilöt, kaksi naista ja yksi mies, kaikki noin 30-vuotiaita, ja kuusivuotias tyttö keskustelevat nuorena kuolleiden vanhempien jättämästä arkistosta ja sen merkityksestä. He tutkivat vanhoja valokuvia, kirjeitä ja muuta materiaalia ajasta, joka vaikuttaa kaukaiselta, mutta jonka kokeneissa he tunnistavat jotain tuttua ja kotoisaa. Välillä entisten taistolaisten äänet kertovat tapahtumista, jokainen omasta näkökulmastaan. Etsin teoksessani suhdetta aikakauteen, jonka monet ovat halunneet jo unohtaa.

Kiitos, jos jaksoit lukea tähän asti! Toivon, että lähdet mukaan tekemään projektin mahdolliseksi. Olen kiitollinen pienestäkin tuesta!

Ystävällisin terveisin,
Riikka Kuoppala, kuvataiteilija

ENGLISH

A couple of years ago, I found a family archive of photographs and other documents from the 1970’s that concerned the Finnish Communist movement “taistolaisuus”. This is when the short film Singing for Lenin got started. As I browsed through the pictures, I realized how distant the era seemed, even though there were many familiar faces in the photos. In this experimental film I will look at the movement with contemporary eyes. I wonder if my generation, who grew up in the 1980’s, could understand a time that ended before we were born and that still divides opinions so strongly. The screenplay of my film is partly based on interviews with participants of the 70’s student movement.

The frame for the production of Singing for Lenin is Le Fresnoy, a post-graduate studio program for young artists in France. The film will be shot in the end of March in Finland and the post-production will take place in Le Fresnoy. The film will premiere in June 2014. Le Fresnoy partially funds the film and I have received a grant from AVEK – the Promotion Center for Audiovisual Culture. However, this is unfortunately not enough to complete the film. The production is not particularly expensive but it would be great if we didn’t have to compromise too much artistically or technically. We would still need more funds for renting the equipment and I would like to pay the participating professionals a decent fee for their work.

Fictional contemporary scenes and archive material alternate in the film. It pictures one day from dawn to dusk in an old summer cottage. The protagonists, two women and a man in their early 30’s and a six-year-old girl discuss an archive left by parents who were still young when they passed away. The characters go through old letters, photographs and other material from a time that seems distant but when talking to people who witnessed it they experience something familiar. The voices of former Communist activists tell about the events, each one from their own point of view. In the film, I look for a relationship with a period, that many have already tried to forget.

Thank you if you read this far! I hope you will participate and make the project possible. I am grateful for even a small support!

Kind regards,

Riikka Kuoppala, visual artist

LA 12.4.2014 KLO 11-15 LAPPEENRANNAN LÄHIALUEEN 7-18-VUOTIAIDEN TALENTTI-KILPAILU LAPPEENRANTA-SALISSA. LÄHDE YHTEISTYÖKUMPPANIKSI

Olemme Kyky Lpr ry joka toteutta nuorille kilpailun, jonka tarkotuksena on tukea nuoria eri lahjakkuusalueillaan. Ydistyksemme ensisijainen tarkoitus on suunnitella nuorten kanssa tapahtumia ja auttaa niiden toteuttamisessa. Pyrkimyksemme on auttaa nuoria löytämään itselleen sopivan harrastuksen ja tuoda lisää harrastusmahdollisuuksia. Tämä onnistuu yhteistyökumppanien avulla. Vastineeksi kumppanit näkyvät ja kuuluvat Facebook-sivullamme ja blogissamme, ja lopulta itse Talentti-kilpailussa lauantaina 12. huhtikuuta Lappeenranta-talossa.

Rahoituksella saamme katettua tilavuokran, flyygelin vuokran, ja jos rahoitusta tulee enemmän, nuorille palkintoja.

Laitamme logosi kuvien kohtaan:

https://www.facebook.com/groups/lprtalentti/
http://lprtalentti.blogspot.fi/

sekä tähän Mesenaatti-projektin sivulle heti kun olet lähtenyt mukaan.

Voit lähettää logosi tai muun kuvaviestisi meille osoitteeseen pennanenkirsi@gmail.com

Kerromme osallistumisestasi myös Talentti-kilpailussa. Kiitos!

 

Café Barock on kolmen freelancemuusikon pyörittämä konsepti, jonka tavoitteena on

1. elävöittää kaupunkeja ympäri Suomen korkeatasoisella mutta helposti lähestyttävällä vanhalla musiikilla,
2. vahvistaa usein freelancereina toimivien vanhan musiikin ammattilaisten työllistymistä toistamalla toimivia produktioita sekä
3. parantaa harvinaisten vanhojen soittimien tunnettuutta esittelemällä yleisölle niiden parissa työskenteleviä tämän epätavallisen ammatin valinneita taiteilijoita.

Café Barock etsii ystävällisten musiikinystävien tukea vuoden 2014 toimintansa kuluihin. Café Barock ei haluaisi olla täysin riippuvainen pelkästään ennalta-arvaamattomista kaupungin ja säätiöiden avustuksista, myöskään lipputulomme eivät tule kattamaan kaikkia kuluja, kuten tilavuokria, soitinkuljetuksia tai muusikoiden palkkoja kaikkine työnantajamaksuineen koska haluamme pitää lippujemme hinnat jatkossakin kohtuullisina.

Tavoitesummalla 10 000 euroa toiminta tulee saamaan vankan kivijalan koko vuoden 2014 toimintaan. Sillä katetaan mm. merkittävä osa esiintyjien palkoista (n.70% kuluista), tilamaksuista, soitinkuljetuksista sekä tapahtumiemme tiedotuksesta. Minimitavoitteellamme 2000 eurolla suunniteltu toiminta kuitenkin toteutuu, joskin pienimuotoisemmin.

Tule sinäkin tukemaan taidemusiikin liittymistä osaksi elävää kaupunkikulttuuria!

Café Barockin Matias kävi keskustelemassa kulttuurin joukkorahoituksesta Mesenaatti.me:n Tanja Jänicken kanssa YLE:n Kantapöydässä 15.1.

kuuntele: http://areena.yle.fi/radio/2101471

tai katso:yle.fi/aihe/klassinen/kantapoytakanta

Café Barock on vuosien varrella työllistänyt mm. seuraavia vanhan musiikin ammattilaisia:

Bravade-nokkahuilukvartetti, David Hackston, Debi Wong, Debra Gomez-Tapio, Elja Puukko, Ensemble Nylandia, Ensemble Recordanza, Fioretto Ensemble, Folkbarokkiyhtye SAMA, Gambayhtye Jouhi, Georg Kallweit, Hanne Lund, Hannu Vasara, Harri Kuusijärvi, Helsingin barokkiorkesteri, Irma Niskanen, Janek Öller, Jarmo Julkunen, Jussi Lehtipuu, Jussi Merikanto, Jussi Seppänen, Katja Vaahtera, Katri Susitaival, Keskiaikaisen musiikin yhtye Oliphant, Laura Kajander, Louna Hosia, Marianna Henriksson, Markus Kuikka, Markus Pelli, Markus Sarantola, Matias Häkkinen, Meelis Orgse, Mikael Heikkilä, Mikko Ikäheimo, Milla Mäkinen, Opus X Ensemble, Pauliina Fred, Pekka Silén, Pentti Hildén, Petri Ainali, Petri Arvo, Puhallinkvintetti Zetes, Ritva Hautsalo, Satu Parkkonen, Sini Vahervuo, Sibelius-Akatemian ja Metropolian opiskelijat, Solmund Nystabakk, Suomalainen barokkiorkesteri, Suomalainen Barytontrio, Teppo Lampela, The Golden Horns –kvartetti, Tuuli Lindeberg.

Café Barock aloitti toimintansa 2010 ravintola Allotriassa Helsingin Hämeentieltä. Juonnetut barokkiklubit ovat laajentuneet ympäri Suomen kahviloita ja ravintoloita tähän mennessä Turkuun, Raumalle, Keravalle, Lahteen ja Huittisiin myös osana Taiteen edistämiskeskuksen aloitetta valtakunnallisen vanhan musiikin verkoston kehittämiseksi. Café Barock on käväissyt myös hengenheimolaisensa Klasariklubin vieraana We Got Beefissä Iso-Roballa ja vierailee säännöllisesti Arkadia International Bookshopissa.

Café Barock -konserttisarjan taiteellisena johtajana ja tuottajana on toiminut 1.6.2012 alkaen cembalisti Matias Häkkinen ja vuoden 2012 lopussa toiminta vakinaistettiin perustamalla Kulttuuriyhdistys Café Barock ry. Loppuvuodesta 2013 Café Barock sai oman Casa Barockiksi nimetyn kotipesänsä ja päämajansa Helsingin Töölöstä, jossa voidaan järjestää pienimuotoisia tapahtumia ja ylläpitää vanhan musiikin verkostoa, ja tavata vanhoja ja uusia musiikinystäviä.

Café Barockin kevät 2014

Café Barockin kevätkausi 2014 polkaistiin käyntiin yleisöennätyksellä (130hlö) lauantaina 11.1. Keravan kirjastossa gambisti-laulaja Mikko Perkolan ja luutisti Jarmo Julkusen toimesta ja Helsingissä tiistaina 14.1. vierailemalla hengenheimolaisemme Klasariklubin vieraana We Got Beefissä 80-päisen punavuorelaisyleisön iloksi: https://www.facebook.com/photo.php?v=10151961214788040&set=vb.587673039&type=2&theater

Seuraava Café Barock on vasta helmikuussa: Café Barockin SUPERPÄIVÄ! launtaina 22. 02. on yhtä kuin neljä erilaista vanhan musiikin esitystä. Klo 16 Café Barock vierailee Arkadia Bookshopissa Suomen nokkahuiluseuran kanssa yhteistyössä järjestettävällä ”Nokkiskerholla”. SUPERPÄIVÄN iltana Café Barock valtaa ja villitsee Musiikkitalon ravintolan koko illaksi klo 19-23!

SUPERPÄIVÄN ilta alkaa dramatisoidulla konsertilla ”La Donna Barbara”, jossa sopraanot Katja Vaahtera ja Minna Nyberg sekä cembalisti Marianna Henriksson esittävät dramatisoidun PVC-muovisilla barokkiasuilla puvustetun tulkintansa 1600-luvun venetsialaisen naissäveltäjän Barbara Strozzin elämästä ja musiikista. La Donna Barbara kantaesitettiin vuonna 2008 ja yleisö on odottanut sen lisäesityksiä jo pitkään! Illan toinen esitys ”[maʃo:kismia”] esittelee joka pojan unelmalelun knifoniumin. Mitä tulee kun 1300-lukulaisen Machaut´n ja kumppaneiden musiikki ajetaan Jonte Knifin kehittämän analogisyntetisaattorin 25 hehkuvan putken läpi soimaan pillien ja röörien kanssa kilpaa? Entä jos lisättäisiin mukaan vielä eteerinen laulaja fiidelin kera? Illan päätteeksi Café Barock House Band johdattaa yleisön yhteissoittoon ja ilonpitoon,”GROUND-bileissä” (a=415Hz!)

Joukkorahoituskampanjamme uusin vastike on lipun la 22.2. SUPERPÄIVÄN illanviettoon Musiikkitalon ravintolaan kampanjahintaan 25€. Lipun hinta sisältää kolme konserttia klo19-23 sekä pientä naposteltavaa: [https://mesenaatti-cms.karolina.io/mesenoi/?pid=1905&pr=03c3d753d7fb4b1c67c6d4010708f3d1]

Café Barock sai vuoden 2013 lopussa avustuksia (onneksi!) Helsingin kulttuurikeskukselta sekä Musiikin edistämissäätiöltä joiden turvin uskalsimme suunnitella kausiohjelman keväälle 2014. Kaikki Café Barock –tapahtumat löydät seuraamalla meitä facebookissa: https://www.facebook.com/cafebarockhelsinki

Kampanjamme tukeminen Mesenaatti.me:ssä on mahdollista SUPERPÄIVÄN! la 22.2. aattoon, eli pe 21.2.2014 asti! Kiitos kaikille kampanjaamme jo tähän mennessä tukeneille, toivottavasti näemme Musiikkitalolla 22.2.!

Kevätkauden 2014 ohjelma (HELSINKI)

ti 14.1. klo 21, We Got Beef

Café Barock goes Klasariklubi LIPUT 10€

 

la 22.2. Café Barockin SUPERPÄIVÄ!

Arkadia International Bookshop klo 16 Nokkiskerho (yhteistyössä Suomen nokkahuilu seura ry)

Musiikkitalon Klubi klo 19-23 (La Donna Barbara, [maʃo:kismia], GROUND-bileet)

LIPUT 30€/15€ ovelta tai ennakkoon 25€ mesenaatin vastikkeena [linkki: https://mesenaatti-cms.karolina.io/mesenoi/?pid=1905&pr=03c3d753d7fb4b1c67c6d4010708f3d1]

la 29.3. klo 16, Ravintola Allotria

Vanhan musiikin uudet toivot  LIPUT 10€

 

la 26.4. klo 16, Ravintola Allotria

White Sparrow LIPUT 10€

 

30.4. klo 17 Helsingin konservatorion kuppila

Café Barock House Bandin Wappu VAPAA PÄÄSY

 

la 31.5. klo 16, Arkadia International Bookshop

TraversoNylandia