Firewalker is an animated web series set in a deserted world left behind by an ancient civilization. The story revolves around Iara, a young girl raised by a tribe of sabretooth tigers. Iara’s natural curiosity leads her to explore the forbidden ruins over and over again, and she decides to solve the mystery of the long-gone people who inhabited them thousands of years ago.

The search for the truth leads Iara and her companions far away from their tribe with only a handful of clues. The further they venture, the more secrets they uncover – and the truth is more astounding than Iara could ever have guessed.

Firewalker is based on the fantasy novel ‘Tiikerien Tytär’ published by Publishing House Jalava in 1998. It’s always been the author’s dream to bring the story to life as an animation, and thanks to crowdfunding it’s finally a real possibility. The amount of work however is immense, and because watching Firewalker will always be free we will depend entirely on funding and donations to make this happen. The animation is estimated to run for five seasons, each of which will consist of ten 7-10 minute episodes. New episodes will be aired roughly every two months on the project website (

) and on YouTube.

The visual style of Firewalker has been inspired by Disney, Japanese anime and the massively popular animated series Avatar: The Last Airbender and the Legend of Korra. Because our budget is very small the first season will be created as limited animation, like an animated storybook. Instead of fluid animation we will focus on extremely high quality artwork, music and voice acting. If we reach our stretch goals and the first season is well received, our ultimate goal is to make Firewalker into a stunning, full framerate TV quality production.


Although Firewalker originates from Finland, it’s very much an international production. The animation is written, directed and drawn by the Helsinki-based Eve Andersson whose novel the story is based on. The role of Iara is played by the American actress Christine Haeberman who has already featured in many sci-fi and horror films. The other roles of the pilot episode are filled by Marlon Dance-Hooi, known from the Australian version of the Beauty and the Geek and numerous short films, and two other established Australian actors, Robyn Makhoul and Patrick Connolly. The score is by the American composers Sean Haeberman and Matthew Pablo. Although the animation is in English, Finnish subtitles will be available.


A full time animator’s salary for 2 months: 4500 euros
Background artists’ fees (15 images / episode * 150 euros): 2250 euros
The composer’s fee: 500 euros
The voice actors’ fees: 1200 euros
Sound effects: 300 euros

Total: 8750 euros

Because the pilot episode is almost complete, our maximum goal of 35000 euros will cover the costs for the next three episodes. The more funds we can raise, the more episodes we can create!


In historical fiction, women are often woefully underrepresented, and our artists intend to prove that it doesn’t have to be this way. 17 artists will produce 15 comics, and a factual text addressing the same subject shall be included as well.

The subjects appearing in the collection are, among others, Japan during the Edo period, witch hunts, The Second World War, and in more fantastical tones, Ugandan female centaurs, and forest trolls.

The artists included are Ainur Elmgren, Eva Eskelinen, Leppu, Miukki Kekkonen, Anayte ja Matti Delahay, Tubbs, Muura, Ella Kurki, Dawn Davis, Ered, Milla Sainio, Myrntai, multa, Joiuu, Hanna-Pirita Lehkonen, Raakel Hokkanen and Suspu Nousiainen.

2012 Team Pärvelö published the widely popular Hyi, Homoa!-gay comic anthology. A lesbian-themed sequel was requested, and that is the book that will appear in Helsinki Comic Festival 2014, which is appropriately queer-themed.


Team Pärvelö is a Finnish independent comic publisher and art group that has traveled Finland since the year 2008, selling its wares in various events. Our goal is to produce comics we ourselves would like to see being made more often.

To fund the production and printing of the Lepakkoluola-anthology we need Your help. By participating in our Mesenaatti-crowdfunding you will support Finnish comic art as well as earn fame, glory, and lovely prizes.

The minimum sum needed to print out the anthology is 1500 euros. In addition to this we’d like to organize an art exhibition, make some Lepakkoluola merchandise and pay the participants for their wonderful work!

Thank you!

Team Pärvelö


The second album is always the hardest. Or was it the third? Anyhow, in this day and age I think all artists and bands out there agree that financing the production of a decent album is definitely one of the hardest parts. That’s the case with Bonjouni’s next album too.

But all hope is not lost. Although our pockets are empty we have you, our dear friends and fellow music lovers. We need your help!

Don’t worry, we’re not planning to steal your cash, but just selling the awesome, magnificent, ground-breaking and extremely fabulous hit record to you in advance. We have five different special packages tailored to everyone’s needs. Buy one of the products now and you’ll receive a special copy of the album fresh from the oven before anyone else, which is sometime Autumn 2014. You’ll be the first to know the exact date.

We will use the money only for the production costs of the album. No funny business.

We sincerely thank everyone for their support in advance!

Wait a second, what the hell is Bonjouni?

Bonjouni is a band from Helsinki, Finland. Their music fuses acoustic guitar based folk and shameless pop melodies with a little bit of scandinavian melancholy and bleak hopefulness. The debut album A Beautiful Never-Ending Nothing was released 13 April 2011.

Check out more here:

Have you heard?


How can you tell a story? What means and methods will you arm yourself with? What will happen if the story is simply set free to wander with no final destination and no medium? This project is a research on public urban environment, on storytelling and on Story as an independent, living and developing substance. We aim to create an immaterial piece of art, living in the imaginary of the urban community: a narrative, shared and experienced in the life of the polis.

The project incorporates various forms of visual, media and performing arts, implemented through a series of interconnected interventions developing in time in different real spaces with local input. Altogether they tell a story of the characters from different backgrounds meeting in Edinburgh.

The project is carried out by our team of four people: a filmmaker, a sound designer, an environmental designer and a producer. We aim to involve in our project the local community and local artists who would enrich and develop our story. As a wrap-up, we will present a documentation of the work we developed, in a form of documentary and photography exhibition.


The main objective of the project is to create a narrative in scope of conscience of a city, experimenting with different methods and scales of storytelling and to observe the life-cycle of a certain story incorporating as many art forms as possible. Our objective is, through a series of art interventions, to tell a story to a city. A story of fictional characters that inhabit the same space as its citizens. We aim to tell people about our characters, as if they were real people we once heard about. On the other hand, we also focus on the content of our story and the artistic statement we claim through it.

Our narrative focuses on the life of the contemporary generation of immigrants and respective issues of the adaptation to a new place. Another important aim we set is making contacts for further collaboration with the local art community of Edinburgh.

The Story and Characters

Two immigrants arrive to Edinburgh, losing themselves in a foreign city for the first time. As they arrive, they try to adapt looking for a place to call home. As they explore the city, they learn about it, and start creating within it, mingling with other people on the same conditions and, at last, finding each other. The narrative starts from different directions, from the places in the world where the two characters are from. It describes their backgrounds, origins and lifestyles and eventually brings them together. Step by step, the story is being enriched by new characters and details.

The methods of visualization and narrative of the story subtly integrate all the characters and events with everyday life of the city, make them present and known in the conscience of the citizens. Each character becomes “a friend of a friend” or “someone I have heard of”. This kind of narrative is akin to a gossip or an urban legend. This story is a celebration of the multicultural world, not in a big scale, but in a minor, personal scale, a manifestation of an individual becoming bigger than the weight of his culture, becoming a citizen of the world, of finding love, passion, and friendship, while being lost and in search for himself in a strange place.

How we tell the story

We want to experiment on how to inscribe a story into the imaginarium of a social space. How can we imprint a story into the life and culture of a given population? The main objective of our work is a social intervention, aiming to reach a point where the collective mind of Edinburgh (or a part of it) has met the characters, has heard about them, knows about their existence, just as if they were real people.

A story is immaterial, it exists in mind only. The narrative does not depend on the physical devices, they only exist to manifest it, to bring the characters to life, afterwards, they live in the conscience of people, the conscience of the city. The story is imprecise, like a fable, where everyone adds details of their own, it evolves organically.

Our idea is to create several art interventions, taking place in different real-life places of Edinburgh, telling little bits of our story, developing it within time, adding new elements, evolving the life of the characters, from space to space, from day to day, into the mind and life of the city. It can be followed, it can change, it can be molded by real people. These interventions can take different form, from plastic arts to stage arts, the sole objective is to spread the story.

This concept leaves an open door to work with local artists in order to engage them in the project. The community can take part as an audience, as well as a storyteller, being welcome to write the lines of these two lives, to use new methods to spread the word, to intervene in-between the story and the social context, acting as a buffer, the intermediary between the two.

Methods and Technics

We plan to build several artistic interventions on the city, being prepared to work with different artists from Edinburgh, but also to work individually, leaving our ideas completely open to change or reinvention. Our main idea is to integrate media art in space, creating artistic installations in real living spaces. These interventions have at aim to tell stories, or simply fragments of stories, introduced through performance, video, sound, interior installations, street art and in other ways. We aim to combine our expertise in environmental design, video storytelling, sound design and art production to work with specific public spaces of Edinburgh, avoiding to be disruptive to the space, but staying discreet.


PYRO -elokuva on vahva kertomus palokuntalaisuudesta, vapaaehtoistyöstä, turvallisuudesta sekä toisten auttamisesta. Tämän fiktiivisen elokuvan tapahtumat sijoittuvat lähitulevaisuuteen, jossa taloudellinen taantuma on lamauttanut myös palo- ja pelastuslaitoksen. Yleistä turvallisuutta ylläpidetään vajaalla miehistöllä ja vapaaehtoisilla. Samaan aikaan kaupunkia uhkaa laajamittainen tuhopolttojen sarja, joka vaarantaa koko kaupungin tulevaisuuden, muistuttaen meitä palo- ja pelastuslaitoksen tärkeydestä.

PYRO -elokuvan tarkoituksena on vahvistaa osaltaan vapaaehtoispalokuntatoimintaa Suomessa sekä toimia innoittajana palokuntatoimintaan.

Elokuva tukee osaltaan Palokuntatoimintaa Suomessa 175 -vuotta -tapahtumaa. Se toteutetaan täysin talkootyönä ja yhteistyössä Turun VPK:n, sekä lukuisten paikallisten yritysten kanssa. Elokuvan ensi-iltaa on kaavailtu vietettävän vuonna 2014, Teksasissa, South Texas Underground  -elokuvajuhlilla, jonka jälkeen elokuvaa tarjotaan mahdollisimman laajaan kansainväliseen levitykseen.

Tukemalla Pyroa, sinä puolestasi tuet suomalaista ja maailmanlaajuista vapaapalokuntatoimintaa!

Tervetuloa mahdollistamaan tätä hanketta. Katso miten voit rahoittaa ja mitä muuta saat vastikkeeksi – kuin tämän mahtavan leffan ja paljon tärkeän asian edistämistä.


PYRO -tiimi


Kun vanhemmat eroavat, keitä kuuluu lapsen perheeseen? Isä ja äiti? Isäpuoli? Äitipuoli? Sisko? Äitipuolen tytär? Mummo? Entä jos lapsi saisi itse päättää?

Perhealbumi on valokuvakirja suomalaisista perheistä, joita valokuvaaja Susanna Kekkonen on kuvannut kahden vuoden ajan. Kuvasarjassa eronneiden vanhempien lapset ovat koonneet kuvaan koko oman perheensä. Päätäntävalta kuvan henkilöistä ja muodosta on lapsella. Hänellä, jolla sitä perheen erotilanteessa on ollut vähiten.

Perhekuvissa on ihmisiä, jotka eivät tunne toisiaan. Ihmisiä, jotka eivät puhu toisilleen. Ja ihmisiä, jotka rakastavat toisiaan. On puuttuvia isiä ja sisaruksia, joiden perheet ovat keskenään erilaisia. Kaipuuta ydinperheeseen ja onnellisia uusperheitä. Mutta voiko perheensä valita?

Kirja sai alkunsa, kun Kekkonen 34-vuotiaana selasi valokuvia omista häistään. Joukossa oli kuva, jossa hän poseerasi lapsuudenperheensä kanssa. Se olierilainen kuin aiemmat perhepotretit. Siinä olivat kaikki hänen perheensä jäsenet: isä, äiti, sisko ja äitipuoli.
Susannan vanhemmat erosivat, kun hän oli kolmevuotias. 31 vuoteen he eivät olleet kuuluneet samaan perheeseen eivätkä siksi olleet yhdessä kuvissakaan. Susannan perhettä he silti olivat koko ajan.
“Tajusin, etten ollut osannut edes kaivata perhekuvaa, jossa olisivat kaikki mukana. Sellaisen toteuttaminen tuntui ajatuksissa aivan mahdottomalta.”

Toimittaja Anna-Sofia Berner on haastatellut kuvien päähenkilöitä, ja näiden kertomukset kulkevat kirjassa perhekuvien pareina. Tarinat eivät kerro erojen syistä, vaan seurauksista sellaisina kuin lapsi ne kokee. Perhealbumi tekee näkyväksi sen, että vanhempien eron vaikutus ulottuu lasten aikuisuuteen asti. Kirjan “lapset” ovat 5-48-vuotiaita.

Tilastojen mukaan Suomessa noin kymmenen prosenttia perheistä on uusperheitä. Luku ei kerro kaikkea. Aikuiset lapset lakkaavat virallisesti kuulumasta uusperheeseen. Eikä uusperheeksi lasketa kuin toinen lapsen mahdollisista perheistä. Se, jossa hän on kirjoilla.

Perhealbumi muistuttaa, ettei perhe aina mahdu yhteen kotiin.


Kirja ilmestyy lapsen oikeuksien päivänä, 20.11.2014. Se tarvitsee sinun tukeasi painokustannuksiin. Ala mesenaatiksi ja tue valokuvakirjan julkaisua. Olet mukana muuttamassa käsitystä perheistä totuudenmukaisemmaksi ? ja pääset kurkistamaan erilaisten perheiden elämään.

Kirjan kokonaisbudjetti on 12 000 euroa. Joukkorahoituksella toivomme keräävämme 8 000 euroa kirjan painokustannuksiin. Minimitavoite on
3 000 euroa.

Kuvasarjasta on tekeillä myös näyttely. Taiteen edistämiskeskus, Suomen kulttuurirahaston Uudenmaan rahasto, Journalistisen kulttuurin edistämissäätiö sekä Alli Paasikiven säätiö ovat jo mukana tukemassa projektia.

Liity joukkoon ja varmista, että saat ainutlaatuisen kirjan tämän päivän perheistä.

Ystävällisin terveisin

Susanna Kekkonen ja Anna-Sofia Berner

Miihkali and the Casters of the Universe

Miihkali and the Casters of the Universe soittaa omaperäistä ilottelevaa rytmimusiikkia, jota voisi kuvailla esimerkiksi cowboy-jatsiksi. Yhtyeen vaikutteiden kirjo yltää kuitenkin villin lännen musiikista vielä paljon pidemmälle aina reggaehen, bluesiin, rokkiin ja jopa avant-gardeen asti. Yhtyeen juttuna on taidokas soitto yhdistettynä ennakkoluulottomaan leikkimielisyyteen ja estottomiin improvisaatioihin heittäytymiseen. Musiikki on enimmäkseen instrumentaalista, laulua käytetään harkitusti.

Yhtyeen jäsenet ovat Miihkali Jaatinen (kitara), Juha Pöysä (basso) ja Juha Räsänen (rummut). Vaikka tekeillä oleva levy on yhtyeen ensimmäinen, löytyy kaikilta bändin jäseniltä laaja kokemus muusikon työstä sekä kotimaasta että kansainvälisiltä esiintymislavoilta. Yhtyeen taiteellinen johtaja Jaatinen tunnetaan muun muassa Hullut Hattuset -lastenmusiikkiyhtyeestä sekä Ice Blue Grass Bandista. Räsänen puolestaan soittaa muun muassa viime vuonna kehutun levyn julkaisseessa Helsinki-Cotonou Ensemblessa. Pöysä on soittanut Stina Girsin yhtyeessä ja kansainvälisessä improvisaatioyhtyeessä nimeltään Project K-Paz. Lisäksi kaikilta löytyy sessiomuusikon töitä laaja-alaisilta genreiltä. Sekä Jaatinen että Pöysä ovat opiskelleet Berklee College of Musicissa Yhdysvalloissa. Kyseinen koulu on yksi maailman arvostetuimmista musiikkioppilaitoksista.


Miihkali Jaatinen kertoo:
Opiskelin kymmenen vuotta sitten Joensuun konservatoriossa. Tutustuin opintojeni yhteydessä Juha Räsäseen, josta muodostui hiljalleen luottorumpalini. Soitimme opiskeluaikoina lukuisissa eri kokoonpanoissa. Noilta ajoilta ovat peräisin levyn vanhimmat sävellykset, kuten Orko, Mielen muilutus ja Purjeluistelua.

Basisti Juha Pöysään puolestaan tutustuin aloittaessani opinnot Helsingin Stadia AMK:n Muusikkolinjalla syksyllä 2007. Myös Juha Räsänen oli muuttanut Helsinkiin ja perustimme pian Juhien kanssa yhteisen trion, jonka nimeksi tuli Cowboys from Helsinki (myöhemmin nimi muuttui nykyiseen muotoonsa). Harjoittelimme ahkerasti ja teimme debyyttikeikkamme Gloriassa Metropolia-klubilla jouluna 2009. Keikka oli samalla myös minun ja Juha Pöysän jäähyväiskeikka ennen kuin lähdimme opiskelemaan Bostoniin Berklee College of Musiciin.
Bostonin reissu kesti omalta osaltani puolitoista vuotta. Hioin opintojen ohessa bändimme materiaalia eri soittajien kanssa. Yhtye myös konsertoi tuolloin hieman vaihtelevilla kokoonpanoilla joitakin kertoja. Palattuani Suomeen syksyllä 2011 alkoi aktiivisempi työstö. Säännöllinen treenaaminen ja esiintymiset antoivat varmuutta ja levyttäminen alkoi tuntua ajankohtaisemmalta. Kun basisti-Juha palkittiin äänityskuluihin suunnatulla stipendillä, oli aika tarttua toimeen. Äänitykset tehtiin Porvoossa Mankku-studiolla huhti-toukokuussa 2013.

Budjettisyistä päädyin miksaamaan levyn itse. Vaikka olen opiskellut musiikkiteknologiaa, on oman levyn miksaaminen eri lailla haastavaa ja siksi siihen on mennyt aikaa reilusti. Aktiivinen miksausvaihe alkoi kesän kiireiden hellitettyä syyskuussa. Järjestin miksauksille rauhallisen ajanjakson hyvin konkreettisesti: muutin kuukauden ajaksi Outokumpuun, missä pystytin kenttätarkkaamon ystävieni kommuuniin. Jälkeenpäin ajateltuna irtiotto oli viisasta, ilman sitä miksaustyö olisi helposti jäänyt arkikiireiden jalkoihin. Syyskuun session jälkeen olen vielä kuunnellut miksauksia ja korjaillut pieniä yksityiskohtia. Nyt levyn masteroinnin aika alkaisi viimeinkin olla käsillä.

Tähän mennessä levynteko on rahoitettu sekä Juhan saamalla stipendillä että omalla työpanoksellani. Seuraavia tuotantovaiheita ei omalla työllä kuitenkaan pysty enää kuittaamaan, levyn masterointiin sekä kansien tekoon täytyy palkata osaavat ammatti-ihmiset. Lisäksi levyjen painatuskuluihin tulee menemään rahaa. Tässä kohdassa tuki olisi enemmän kuin tervetullutta.

Levy on tarkoitus julkaista maaliskuussa. Kyseessä on prosessi, joka on kestänyt kaikkinensa jo useiden vuosien ajan. Nyt ollaan lähellä loppusuoraa ja toivomme, että saamme vihdoin musiikkiamme julki ihmisten kuunneltavaksi. Oheisia vastikkeita vastaan yhtyeemme esikoislevyn valmistumista voi tukea joko pienemmällä tai isommalla summalla. Kaikki apu on arvokasta!

Singing for Lenin

A couple of years ago, I found a family archive of photographs and other documents from the 1970’s that concerned the Finnish Communist movement “taistolaisuus”. This is when the short film Singing for Lenin got started. As I browsed through the pictures, I realized how distant the era seemed, even though there were many familiar faces in the photos. In this experimental film I will look at the movement with contemporary eyes. I wonder if my generation, who grew up in the 1980’s, could understand a time that ended before we were born and that still divides opinions so strongly. The screenplay of my film is partly based on interviews with participants of the 70’s student movement.

The frame for the production of Singing for Lenin is Le Fresnoy, a post-graduate studio program for young artists in France. The film will be shot in the end of March in Finland and the post-production will take place in Le Fresnoy. The film will premiere in June 2014. Le Fresnoy partially funds the film and I have received a grant from AVEK – the Promotion Center for Audiovisual Culture. However, this is unfortunately not enough to complete the film. The production is not particularly expensive but it would be great if we didn’t have to compromise too much artistically or technically. We would still need more funds for renting the equipment and I would like to pay the participating professionals a decent fee for their work.

Fictional contemporary scenes and archive material alternate in the film. It pictures one day from dawn to dusk in an old summer cottage. The protagonists, two women and a man in their early 30’s and a six-year-old girl discuss an archive left by parents who were still young when they passed away. The characters go through old letters, photographs and other material from a time that seems distant but when talking to people who witnessed it they experience something familiar. The voices of former Communist activists tell about the events, each one from their own point of view. In the film, I look for a relationship with a period, that many have already tried to forget.

Thank you if you read this far! I hope you will participate and make the project possible. I am grateful for even a small support!

Kind regards,

Riikka Kuoppala, visual artist

Lappeenrannan lähialueen 7-18-vuotiaiden talenttikilpailu etsii kumppaneita

Olemme Kyky Lpr ry joka toteutta nuorille kilpailun, jonka tarkotuksena on tukea nuoria eri lahjakkuusalueillaan. Ydistyksemme ensisijainen tarkoitus on suunnitella nuorten kanssa tapahtumia ja auttaa niiden toteuttamisessa. Pyrkimyksemme on auttaa nuoria löytämään itselleen sopiva harrastus ja tuoda lisää harrastusmahdollisuuksia. Tämä onnistuu yhteistyökumppanien avulla. Vastineeksi kumppanit näkyvät ja kuuluvat Facebook-sivullamme ja blogissamme, ja lopulta itse Talentti-kilpailussa lauantaina 12. huhtikuuta Lappeenranta-talossa.
Rahoituksella saamme flyykelin, salin vuokran maksun sekä mahdollisia palkintoja nuorille.
Laitamme logosi kuvan kohtaan.
Myös voit lähettää logosi

Café Barock

Café Barock -tapahtumissa tarjotaan parhaiden kotimaisten ja kiinnostavien ulkomaisten vanhan musiikin yhtyeiden esityksiä epämuodollisessa konserttimiljöössä. Konsertit ovat juonnettuja ja yleisöystävällisiä. Sarja on saanut loistavan vastaanoton ja konserttejen yleisömäärä on ylittänyt odotukset. Tämä iloinen ja erilainen konserttisarja aloitti keväällä 2010 Ravintola Allotriassa Helsingin Hämeentiellä. Musiikkia viedään ihmisten luo erilaisiin tiloihin: kahviloista kapakoihin, kauppoihin, klubeihin ja auloihin.

Café Barock on saavuttanut vakaan suosion ja joka kerta paikalle saapuu kanta-asiakkaiden lisäksi myös uutta yleisöä, joka pääsee helposti lähestyttävällä tavalla tutustumaan klassisen musiikin maailmaan. Café Barock -toimintaa järjestää Kulttuuriyhdistys Café Barock ry, jonka taiteellisena johtajana ja tuottajana toimii cembalisti Matias Häkkinen.

Konsertteja on perinteisesti järjestetty joka kuukauden viimeisenä lauantai-iltapäivänä. Alkaen syksystä 2013 Café Barock -toiminta on laajentunut muihinkin paikkoihin ja ajankohtiin, sekä myös muihin kaupunkeihin, kuten Raumalle, Huittisiin, Tampereelle, Turkuun, Hämeenlinnaan ja Lahteen, ennen kuin päästään vielä laajemmalle.

Loppuvuodesta Café Barock saa oman CASA BAROCKiksi nimetyn kotipesän ja päämajan Helsingin Töölöstä, jossa voidaan järjestää erilaisia pienimuotoisia tapahtumia ja ylläpitää vanhan musiikin verkostoa, ja tavata vanhoja ja uusia musiikinystäviä.

Toiminnan rahoitus halutaan nyt nostaa riippumattomammaksi ja kestävämmäksi. Pääsylipputulojen, sekä ennalta-arvaamattomien kaupungin ja säätiöiden avustusten lisäksi etsimme ystävällisten musiikinystävien tukea kattaaksemme toiminnan kuluja (joista n. 70% koostuu esiintymispalkkioista, joten toiminta on myös voimakkaasti muusikoita työllistävää).

Haemme teiltä kaikilta nyt tukea Casa Barock -tilan perustamiseen ja ylläpitoon, sekä erityisesti vuoden 2014 Café Barock -toiminnan supervuoden mahdollistamiseen.

Tavoitesummalla 10 000 euroa toiminta tulee saamaan vankan kivijalan koko vuoden 2014 toimintaan. Sillä katetaan mm. merkittävä osa esiintyjien palkoista, tilamaksuista, soitinkuljetuksista ja tiedotuksesta. Minimitavoitteellamme 2000 eurolla suunniteltu toiminta kuitenkin toteutuu, joskin pienimuotoisemmin.

Tule sinäkin tukemaan taidemusiikin liittymistä osaksi elävää kaupunkikulttuuria!